Vahva kapelli
Ylioppilaskunnan Soittajat on elämänsä kunnossa
Ylioppilaskunnan Soittajat juhlii 250-vuotissyntymäpäiviään. Tuntuu melkein uskomattomalta, että Suomen nuoressa kulttuurissa voi olla näin vanha orkesteri. Orkesterin juuret johtavat vuoteen 1747, jolloin Turun yliopistossa perustettiin Akateeminen kapelli ylioppilaiden musiikinharrastusta varten.Turun palon jälkeen yliopisto siirtyi Helsinkiin, ja näin ollen YS:llä on kaikki historialliset oikeudet pitää itseään Akateemisen kapellin perinteen jatkajana.
Säätyläisperheet harrastivat ennen vanhaan innokkaasti kotimusisointia, ja 1700- ja 1800-luvulla orkesterin taso saattoi olla ajoittain hyvin korkeakin. 1900-luvun alkupuoliskolla oli myös paljon hyviä amatöörisoittajia, mutta epäilemättä paljolti radion ja äänilevyteollisuuden vaikutuksesta kiinnostus omakohtaiseen harrastukseen alkoi vähetä.
Kun Yliopistoon alkoi tulla yhä enemmän opiskelijoita muistakin sosiaaliryhmistä kuin vain herrasväen piiristä, hyvästä soittaja-aineksesta alkoi olla pulaa.
Rousin vahva näyttö
1970- ja 1980-luvuilla YS:n soitossa ei ollut useinkaan paljon hurraamista. Nyt taso on noussut niin korkeaksi, että ihmetellä täytyy.
Selvää on, että YS on osaltaan hyötynyt maamme nuoren muusikkopolven taitojen jatkuvasta kehittymisestä. Monet soittajista ovat mitä ilmeisimmin aloittaneet opiskelunsa jo hyvin nuorina ja ovat muusikkoina saavuttaneet melkein ammattilaistason. Orkesterilla on kapellimestarina innostava, määrätietoinen ja lahjakas Tuomas Rousi.Juhlakonsertin päänumeroina olivat W. A. Mozartin Sinfonia concertante viululle, alttoviululle ja orkesterille sekä Johannes Brahmsin ensimmäinen sinfonia. Mozart-konserton solisteina loistivat kaksi nuorta kykyä Jaakko Kuusisto ja Anna Kreetta Turunen.
Kuusisto osaa antaa notkealle taituruudelleen aina hyvin spontaanin vireen. Anna Kreetta Turunen seurasi joustavasti Kuusiston suvereenia menoa, vaikkei joka hetki pystynyt täysin vastaamaan tämän säihkyvään lennokkuuteen.
Rousi sai orkesterin soimaan raikkaasti ja luonnollisesti. Musiikki syttyi tässä ja nyt, virtasi vuolaana ja sykki elävästi. Rousi piti orkesterin niin jäntevästi ja varmasti otteessaan, että pystyi antamaan sille myös mahdollisuuden vapautua, heittäytyä soittamisen riemuun.
Brahmsin c-molli-sinfoniassa Rousi antoi vahvan näytteen imperaattorin kyvyistään. Varsinkin ääriosat, suurten nousujen ja suvantojen vuorottelut temponvaihdoksineen, hän hallitsi suureen sinfoniseen tyyliin.Rousilla oli komennossaan yhtenäinen, iskuvalmis ja hyvin soiva jousisto, josta aito Brahms-sointivirta puhkesi aina uudestaan ja uudestaan. Puhaltajat ovat myös musikaalisia, sangen taitavia soittajia. Puhaltajien ongelmana on vain se, että he joutuvat soittamaan usein vaativia sooloja, joissa pieniä lipsahduksia syntyy helposti.Hitaan osan ja Scherzon siirtymät eivät aina olleet yhtä luontevia kuin ääriosissa, mikä johtui paljolti niistä suurista vaatimuksista, jotka osat asettavat juuri puhaltajille. Tunnelma pysyi silti tiiviinä ja sointi värikkäänä.
Hannu-Ilari Lampila