YS:n jouset vakuuttivat Klamin Kalevalasarjassa
Lievä latteus vaivasi vielä Kalevala-sarjan suurimpia soinnin huippuja
Ylioppilaskunnan Soittajat (YS) juhlisti Kalevalan päivää konsertilla, jonka toinen päänumero oli Uuno Klamin Kalevala-sarja op. 23. Teos on tunnettu mainiosta orkestraatiostaan ja rikkaista sointiväreistään, ja se tarjoaa haastetta mille tahansa orkesterille.
Nuorista harrastajista koostuva YS sai tehdä töitä Klamin kanssa toden teolla. Ylivoimainen pala Kalevala-sarja ei YS:lle kuitenkaan ollut. Orkesteri selvisi kunnialla. Myönteisimmin yllättivät jouset. Esimerkiksi Kehtolaulu lemminkäiselle alkoi kauniisti ohuella ja hiljaisella soinnilla. Sammon taonnassa jousisto taas synnytti hienon mehevän sointikylvyn. Suurempaa ja muhkeampaa fortea YS:n jouset voivat silti yhä kehittää.
Lievä latteus vaivasi vielä Kalevala-sarjan suurimpia soinnin huippuja. Eniten hiomista YS:n soitossa tuntuu olevan täsmällisyydessä ja reaktionopeudessa. Myös puhaltajien äänen puhtaudessa riittää työtä.
Illan toinen päänumero oli Beethovenin viides pianokonsertto. Solisti Paavali Jumppanen teki voimakastahtoisen, määrätietoisen ja energisen vaikutuksen. Hän vyörytti Beethovenin sankarillisia sointuryppäitä suvereenisti ja päättäväisesti. Hänen sointinsa pani kuitenkin pohtimaan, millainen soitin yliopiston juhlasalissa on käytössä.Helsingin kantaesityksenä kuultiin nuoren harrastajasäveltäjän Mikko Nisulan (s. 1974) teos Sudenmorsian, joka tuntui henkivän kansallisromanttisia tuntoja ja menneiden vuosikymmenten nostalgiaa.
Kaisa Iitti