Ylioppilaskunnan soittajien lähes satahenkisen sinfoniaorkesterin syntyjuuret johtavat vuoteen 1747, Akateemiseen Kapelliin ja Turun Akatemian piiriin. Kun tuollainen suuri orkesteri asettuu Ryti-salin lavalle, kuulija katsomossa tuntee olonsa hyvin juhlavaksi. Näin oli lauantaisena iltapäivänä 20.11.
Ohjelma aloitettiin Toivo Kuulan Eteläpohjalaisen sarjan sävelmillä, sarja nro I op.9. Orkesteri soitti intensiivisesti, linjakkaasti, suomalaisia tunnelmia.
Orkesterin amerikkalainen kapellimestari David Searle on energinen, temperamenttinen johtaja. Hänen runsaiden musiikinopintojensa tärkeänä osana on korkeimmin mahdollisin arvosanoin suoritettu orkesterinjohdon diplomi Sibelius-Akatemiassa, Leif Segerstamin, Atso Almilan ja Jorma Panulan johdolla.
Konsertin solistina kuultiin saksofonisti Jukka Perkoa, joka soitti amerikkalaisen Eddie Sauterin seitsenosaisesta teoksesta, Focus saksofonille ja orkesterille, neljä osaa. Taustalla sinfoniaorkesterin jousisto soitti sille sävelletyn klassisen osuuden. Solisti saksofoneineen tulkitsi jazzmelodiat orkesterimusiikin päälle, ikään kuin applikoiden jazzkukkia kauniille kankaalle, tällainen tunnelma syntyi.
Säveltäjä Eddie Sauter oli varsinaisesti trumpetisti ja teki sovituksia mm. Benny Goodmanin orkesterille. Hän sävelsi vain tämän teoksen, joka esitettiin vuonna 1961. Teos jäi sitten unohduksiin. Kuulemamme tulkinta teoksesta Focus oli Suomen ja kai Euroopankin kantaesitys, Focus merkitsee polttopistettä. Sellainen on musiikkisalimmekin nykyään. Ja polttopisteessä on myös Jukka Perko, poikamme maailman estradeilla. Onneksi myös täällä kotona silloin tällöin.
Teos oli hyvin kiintoisa kokemus. Nykyään huippumuusikot ylittävät eri musiikin lajien raja-aitoja ja taitavat tekijät siinä myös onnistuvat. Tässä säveltäjä oli samantapaisilla jäljillä jo vuosikymmeniä sitten yhdistäessään samaan teokseen kaksi erilaista musiikin lajia. Solisti luo jokaisena esityskertana tästä sävellyksestä improvisoinnillaan ainutkertaisen. Ja kuinka upeasti Jukka Perko tulkitsikaan, hänen lahjakkuutensa on uskomattoman vaikuttavaa. Myös rumpali Olavi Louhivuori improvisoi solistin tapaan. Mielenkiintoisen sävellyksen täydelliset tulkit. Varmaan tällainen aluevaltaus on jousiorkesterillekin kiinnostava tehtävä.
Konsertin lopuksi sinfoniaorkesteri soitti Joseph Haydnin sinfonian nro 99, vuodelta 1794. Tässä Haydnin sinfoniassa mukana myös klarinetti, silloin ensi kertaa. Puupuhaltimet ovat siinä muutenkin tärkeässä osassa,
samoin muut puhaltimet.
Haydn sanoi aikanaan säveltävänsä musiikkia, jotta uupuneet, huolten painamat, voisivat nauttia joitakin hetkiä lohdutuksesta ja virkistyksestä. Ainakin tämä teos valoisuudellaan juuri näin vaikuttaa.
Lauttakylä (Huittisten, Vampulan ja Äetsän paikallislehti), to 25.11.2004