Larin Paraske viimeisellä puomilla
Parasken ruokopilli -monologiooppera Karjalatalossa. Musiikki Boris Naprejev, libretto Armas Mishin, ohjaus Hannele Martikainen, valosuunnittelu Heli Nikula. Pääroolissa Eeva-Kaarina Vilke, altto. Orkesterina Ylioppilaskunnan Soittajat ja kapellimestarina Pekka Haapasalo.
Parasken ruokopilli on Boris Naprejevin säveltämä, tunnin kestävä kamariooppera, jota esitettiin kahtena iltana Karjalatalossa. Ooppera kertoo sata vuotta sitten kuolleesta runonlaulaja Larin Paraskesta.
Parasken ruokopillin aiheena on Parasken viimeinen vuorokausi. Elämän ja kuoleman välitilassa Paraske muistelee mennyttä elämäänsä. Sen suurempia kiusauksia muistoissa ei kuitenkaan ole, koettelemuksia kylläkin.
Teoksen suurin ansio on siinä, että se on sopusuhtainen. Musiikki, libretto, orkesteri, lavastus ja valot ovat kaikki hyvissä suhteissa toisiinsa, eikä mikään dominoi liikaa. Mutta toisaalta suuria huippukohtiakaan ei ole. Koska teoksessa lavalla on vain yksi henkilö, dramaattisia tilanteita on vaikea luoda. Siksi koko ooppera keskittyy Parasken muisteluun ja etäännytettyihin aikasiirtymiin.
Myös esityspaikan näyttämötekniikka sanelee tuotannon rajoja. Karjalatalossa lavasteina oli kuusi tuolia, joita Paraske vetää esiin - siis oopperan nykyhetkessä - perässään kankaaseen käärittynä.
Tuolit osoittautuvat menneisyyden painolastiksi, sillä kun Paraske alkaa muistella elämäänsä, hän samalla purkaa paketin auki ja levittää tuolit näkyville. Kun viimeinen puomi oopperan lopussa lähestyy, Paraske taas pakkaa tuolit kankaaseen ja jatkaa niiden raahaamista.
Boris Naprejevin säveltämä musiikki on kevyttä ja etenee yllätyksettömän karelianistisesti. Armas Mishinin kirjoittamassa libretossa karjalanmurteinen monologi sopii hyvin runonlaulajan suuhun.
Pekka Haapasalon johtama Ylioppilaskunnan Soittajien kamariorkesteri soitti pääasiassa hyvin, vaikka tarkkuudessa ja sävelpuhtaudessa sattuikin pieniä kömmähdyksiä.
Karjalataloa ei voi mitenkään pitää hyvänä tilana oopperaesitykselle. Koska orkesterille ei ollut parempaa paikkaa, se oli sijoitettu yleisön viereen, puoliksi lavan eteen. Siksi Parasken roolin esittänyt altto Eeva- Kaarina Vilke jäi ajoittain orkesterin varjoon sekä näyttämöllisesti että musiikillisesti. Oopperaesitystä häiritsi myös seinän takaa lähes koko esityksen ajan kuulunut konemusiikin jytke.
Samuli Tiikkaja